torstai 15. maaliskuuta 2018

Raspauspäivä ja muutama murhe

Tänään meillä oli hammashuoltopäivä, Jipun hampaissa ei ollut suurta sanomista, tosin näyttää siltä, että tämä puolen vuoden hoitoväli on sille oltava, koska nytkin oli kyllä raspaamista. Jippu sai myös rokotuksen.

Popilla oli muutama diasteema, eli hammasväli, johon kertyy rehua. Siltä löytyi myös heiluva kulmahammas, joka täytyy poistaa lähi aikoina. Mutta suurin murhe olikin Popin oikea silmä. Sen silmät tuntuvat rähmivän usein tuulisella säällä ja tämä toinen silmä enemmän. Joka päivä rähmää ei kuitenkaan ole. Eläinlääkäri kurkisti silmään ja sieltäpä löytyi haava yläluomen alta. Kohta oli aika samea ja siihen oli tullut verisuonistoa, mikä tarkoittaa haavan olevan jo ollut jonkin aikaa. Siihen oli muodostunut "valekalvoa" päälle, jota sitten pumpulipuikolla varovasti poistettiin. Nyt ponille täytyy laittaa antibiottitippa kolmen tunnin välein. Rauhoitettuna silmätipan laittaminen oli ihan helppoa, mutta voi elämä, kuinka lujasti tolkuissaan oleva poni saakaan luomiaan rutistettua yhteen! Ei meinaa kädet riittää, jotta sen yhden tipan saisi silmään saakka, eikä vain luomiin. 

Eikä tässä vielä kaikki... Jippu ontui tuossa yhtenä perjantaina oikeaa takajalkaa illalla aika voimakkaasti. Epäilin heti kaviopaisetta, mutta jännevamman mahdollisuus mietitytti myös. Jalka oli vuohisesta hieman turvoksissa, mutta ei mistään lämmin tai aristava. Kaviopulssia en löytänyt, eikä kavio ollut myöskään sen lämpimänpi kuin muutkaan. Haudoin kaviota pari päivää. Ontuma väheni, muttei mitään selvää paiseen puhkeamista tapahtunut. Seuraavalla viikolla Jippu alkoi ontua taas enemmän. Varasin jo klinikka-ajankin sen jälkeen, kun vuolijamme oli käynyt kaviota tutkimassa ja pihtien kanssa puristelemassa mitään löytämättä. 

Emme lopulta klinikalle kuitenkaan päässeet, koska Jippu oli sitä mieltä ensimmäisen kerran elämässään, että hän ei koppiin mene. Menipä lopulta 1,5h lastaamisen jälkeen... Vaan silloin oltiin jo auttamattomasti liikaa myöhässä. Yleensä tamma on kävellyt koppiin ilman sen suurempia ihmettelyjä. Epäilen, että se pelkäsi/tiesi lastaussillan olevan liukas, koska lopulta laitettuani bootsit joka jalkaa, tuli se kyytiin jalat tutisten. Voi toista! Teimme viikonlopun aikana muutamia lastausharjoituksia ja alkoi taas sujua paremmin. En halua sille jäävän huonoa muistoa, jotta matkustus on jatkossa yhtä helppoa, kuin aina ennenkin. Klinikalle oli uusi aika maanantai iltapäiväksi, mutta yllättäen lauantaina kavion takaa kantapallon alaosasta olikin puhjennut paise! Ontuma loppui siihen ja putsailin sitten tätä "räjähtäneen" näköistä kohtaa betadinella. Yksin putsaaminen oli aika hankalaa, koska Jippu oli ilmeisesti päättänyt, että nyt hänen jalkaansa on sorkittu jo tarpeeksi. Toistaiseksi näyttää hyvältä, mutta saapa nähdä kuinka kauan jalan kestää parantua. Ei mitään bootsia voi ainakaan kuvitella laittavansa kavioon tällä hetkellä ratsastusta varten. 
Karvojen alta paistaa räjähtäneen näköinen kohta, josta paise on puhjennut.

4 kommenttia:

  1. Se on muuten niin totta, että hevoset saa kyllä luomensa puristettua niin kovasti kiinni, että ilman apukäsiä saa olla melkoinen akrobaatti, että saa silmätipat laitettua!
    Hyvä, että se oli vain kaviopaise eikä mitään muuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo todellakin ja kun viimein on juuri saamassa silmän esille, niin eikös se pään heilautus viimeistele vastustelun ja homma alkaa alusta... :(
      Jep, olin jo aika murheissani Jipun takia. Nyt vain toivon että kavion sisälle ei ole jäänyt mitään bakteeria enää, kun jälki putsaus oli haastavaa. Ettei vain tulisi hetken perästä uutta paisetta.

      Poista
  2. Paiseet on kyllä ikäviä, kun ne säikyttää. On varmaan olluut kipeä, kun on kulkenut etsien sopivan pehmeää kohtaa räjähtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä ja toisaalta vaikka ontuma yleensä loppuu kuin seinään paiseen puhjettua/ jos se avataan, niin silti parantelu vie aikaa. Ei tällä kelillä voi oikein mihinkään voi lähteä kengättömän kanssa edes taluttelemaan ja bootsia en tuohon jalkaan vielä laita, koska nyt siinä on rupi, joten en tosiaan halua hajottaa. Parantukoon nyt kaikessa rauhassa...
      On varmasti ollut, kipulääkettä tosin annoin joinain pahimman näköisinä päivinä. Toivottavasti siitä on ollut helpotusta.

      Poista