tiistai 29. toukokuuta 2018

Hellettä piisaa!

Lämmintä kesäsäätä on riittänyt jo useamman viikon, mikä tuntuu olevan kovin harvinaista nykyään. Muuten säässä ei tosiaan ole valittamista, mutta laitumella ei ruoho kasva! En edes muista koska viimeksi meillä on satanut vettä. Harvinainen tilanne. Vanhaan laidunpaikkaan pääsy on kuivuuden vuoksi epävarmaa, mutta meillä on suunnitelma b tai ö tai jotain ja hevosille on päivälaidunnuspaikka lyhyen matkan päässä. Päivälaidun siksi, että lähialueella liikkuneet pedot pelottavat minua sen verran, etten uskalla jättää hevosia yöksi laitumelle, jossa ei ole petoaitaa, eikä se ole suoraan kenenkään pihapiirissä. Kai nuo yhden kesän pärjäävät vaikka eivät kokoaikaisesti laitumelle pääsisi? Täällä kotona hevoset ovat saaneet toimia ruohonleikkureina ja pihan siistijöinä jo monta iltaa. Minilaitumeenkaan en ole niitä voinut vielä päästää. Vettä odotellaan sinnekkin. Lisäksi huolettaa tietysti mitä hevoset ensi talvena syövät, jos heinäsato jää huonoksi...
Kaverin kiposta ruoka on aina parempaa. Popi ja Jippu 10.5.
Popi ja Jippu siistimässä pihan reunaa 14.5.
Ruohonleikkureina 16.5.
Aiheesta toiseen... Olin pitkään himoinnut Hööksistä Jipulle FairField Lingus suitsia. Kävin hypistelemässä niitä liikkeessä ja ne näyttivät reilun kokoisilta, vaikka suurin koko olikin vain full. Kotona sovittelin suitsia Jipulle pariinkin kertaan, mutta eivät ne mielestäni oikein istuneet sen päähän. Niskaosa on aavistuksen liian lyhyt, korvat eivät asetu oikeaan paikkaan. Otsapanta on vähän nafti, toki se olisikin helppo vaihtaa. Turpaosa jota ei pysty "leventämään" on liian pieni. Vaikka sovittelin sitä eri korkeudelle, en silti ollut tyytyväinen sen istuvuuteen. Poskiremmi jäi aika lähelle silmää. Remmi joka kuolainta kannattelee tulee vähän ylhäältä, kun turpa osa on liian lyhyt. Ei ollut paljosta kiinni, mutta palautukseen menee. 

Tykkään näiden suitsien ideasta. Anatomisen muotoilun ansioista suitsien ei pitäisi painaa poskihampaita tai hermoja. Niskaosan keskellä on leveämpi kohta jakamaan painetta. Lisäksi ne ovat yksinkertaiset ja iso plussa siitä, ettei kuolaimen eteen tule mitään remmejä. Melkein poikkeuksetta muotoilluissa suitsissa tulee turpahihna kuolaimien eteen. En halua sulkea Jipun suuta. Opin myös taannoisella Mirjami Miettisen suu- ja kuolainluennolla, että alaturpahihna voi huonossa tapauksessa painaa kuolaimia poskihampaita vasten, jos on liian tiukalla tai väärin sovitettu. Jos joku tietää vastaavat suitset x-full koossa saa vinkata! 



Jipun kanssa olen tehnyt jonkin verran maastakäsinharjoituksia kohti naruriimulla ratsastusta. Perusasioita paineesta myötäystä ja pysähtymistä. Kohti pienempiä apuja. Se ryysää helposti vaan kovempaa eteenpäin, kun koittaa pidättää. Jipun kanssa on parempi harjoitella kaikki uudet jutut kaikessa rauhassa. Tällä hetkellä se myös arkailee suitsien, riimujen jne päähän tulevien varusteiden pukemista. Tämä johtunee sähköiskusta, jonka se sai käsistäni naamaansa vähän aikaa sitten. Joskus ärsyttää omistaa niin herkkä hevonen, joka ottaa kaikesta itseensä, mutta toisaalta onhan siinä hyviäkin puolia. Tämä tamma ainakin näyttää yleensä, jos on kipeä jostain. Ollaan harjoiteltu myös sellaista, että se tulee viereeni seisomaan, kun seison jonkin korokkeen päällä. Tästä olisi tarkoitus työstää, että Jippu tulisi hakemaan minut kyytiin ja näin ollen tehdä ratsastamaan lähtemisestä sille mieluisa tilanne. Pieniä askelia taas, olisipa aikaa enemmän!

Loppukevennys! Popi ja E lähdössä tänään ratsastuslenkille. Ponilla vielä eväät kesken ja poika malttamattomana, että joko mennään. Popilla uudet lenkkarit etujaloissa.

maanantai 14. toukokuuta 2018

Sänkkärillä ja kaverimaastossa

Viime keskiviikkona pyörimme Jipun kanssa hetken sänkipellolla auringonlaskiessa. Jippu ei oikein malttanut keskittyä, sitä vähän jännitti taas. Suoraan pellolla käveleminen oli tammalle sillä kerralla liikaa, joten tyydyimme tekemään kahdeksikkoa ja muita koukeroita lähellä pellon reunaa. Näitä jumpatessa heppa vähän rauhoittui. 

Tallissa sattui ennen tätä ratsastusta pieni tapaturma, joka saattoi vaikuttaa Jipun herkkään mieleen. Olin laittamassa sille suitsia ja juuri kuolaimia suuhun, kun se sai sormistani kamalan sähköiskun johonkin naamaansa. Tälli oli niin voimakas, että minua sattui sormeen vaikka oli hanskat. Voin vain kuvitella miten pahalta Jipusta tuntui, koska se ei tiennyt minne päin olisi singonnut. Sillä oli riimu kaulalla ja se oli kahdelta puolelta kiinni ja pyörähti lopulta itsensä ympäri ja jäi narut kireällä seisomaan poikittain hoitopaikalle. Hetken täristyään se onneksi vähän rentoutui ja sain irrotettua narut. Olin varma, etten saa sille enää suitsia päähän, mutta ihmeen helposti se antoi ne pukea. Toki mulkoillen minua loukkaantuneena. 
9.5.
9.5.

Helatorstaina pakkasin Jipun koppiin (nyt se menee sinne taas ihan hyvin, talvella olleiden haasteiden jäljiltä) ja hurautimme ystäväni luokse. Olimme pitkään puhuneet, että pitäisi lähteä yhdessä maastoon. Hänellä on kokeneet hevoset, jotka olisivat Jipulle hyvää seuraa maastoon. Nyt vihdoin tämä suunnitelma toteutui ja niimpä menimme varmaan lähemmäs parin tunnin köpöttelylenkin hiekkateillä. Jippu käyttäytyi vieraassa pihassa, sekä oudoissa maisemissa tosi kivasti. Ei hötkyillyt, eikä jännittänyt juurikaan. Ratsastessa se malttoi kävellä, eikä koittanut ravailla väkisin, kuten se usein jännittyneenä tekee. 

Sillä oli nyt bootsit joka kaviossa. Etujaloissa EF all terrainit (samat kuin talvella, mutta nämä ilman nastoja). Bootsit pysyivät paikoillaan koko lenkin, talvella ne pyörivät jalassa. Takajaloissa oli Ef ultra-bootsit. Nämä ostin käytettyinä ja niissä oli pienet nastat, jotka tunkivat pohjan läpi. Ei ne olleet Jipulla talvikäytössä hyvät, koska bootsiin ei mahtunut pohjallista. Nyt kesätossuina menevät hyvin. Nastat on poistettu ja tossut pysyivät hienosti jalassa kärjet menosuuntaan. Toki nyt mentiin pääasiassa käyntiä. Jutut voi olla toiset reippaaamman lenkin jälkeen...

Tämä yhteismaastoilu pitäisi saada otettua tavaksi. Päivästä jäi tosi hyvä mieli ja uskon, että Jipullakin oli ihan mukavaa, se tuntui luottavan suomenhevosruunaan, joka toimi maastoilukaverina. Lisäksi meitä tuli vielä vieras hevonen vastaan kesken matkan ja jäätiin hetkeksi höpöttämään tutun ratsastajan kanssa ja sen aikaa Jippu malttoi seistä suht paikallaan, joka sekin oli kiva yllätys ja kertoi minulle siitä, ettei tamma kamalasti stressannut. Koska jos jännittää, on vaikea olla paikoillaan. Henkisesti saattoi olla raskas päivä tottumattomalle hevoselle, mutta tästä se lähtee. Ehkäpä voimme jonain päivänä osallistua Jipun kanssa paikallisen hevoskasvatusyhdistyksen kesäkulkueeseen, jos niitä vielä järjestetään...