maanantai 14. toukokuuta 2018

Sänkkärillä ja kaverimaastossa

Viime keskiviikkona pyörimme Jipun kanssa hetken sänkipellolla auringonlaskiessa. Jippu ei oikein malttanut keskittyä, sitä vähän jännitti taas. Suoraan pellolla käveleminen oli tammalle sillä kerralla liikaa, joten tyydyimme tekemään kahdeksikkoa ja muita koukeroita lähellä pellon reunaa. Näitä jumpatessa heppa vähän rauhoittui. 

Tallissa sattui ennen tätä ratsastusta pieni tapaturma, joka saattoi vaikuttaa Jipun herkkään mieleen. Olin laittamassa sille suitsia ja juuri kuolaimia suuhun, kun se sai sormistani kamalan sähköiskun johonkin naamaansa. Tälli oli niin voimakas, että minua sattui sormeen vaikka oli hanskat. Voin vain kuvitella miten pahalta Jipusta tuntui, koska se ei tiennyt minne päin olisi singonnut. Sillä oli riimu kaulalla ja se oli kahdelta puolelta kiinni ja pyörähti lopulta itsensä ympäri ja jäi narut kireällä seisomaan poikittain hoitopaikalle. Hetken täristyään se onneksi vähän rentoutui ja sain irrotettua narut. Olin varma, etten saa sille enää suitsia päähän, mutta ihmeen helposti se antoi ne pukea. Toki mulkoillen minua loukkaantuneena. 
9.5.
9.5.

Helatorstaina pakkasin Jipun koppiin (nyt se menee sinne taas ihan hyvin, talvella olleiden haasteiden jäljiltä) ja hurautimme ystäväni luokse. Olimme pitkään puhuneet, että pitäisi lähteä yhdessä maastoon. Hänellä on kokeneet hevoset, jotka olisivat Jipulle hyvää seuraa maastoon. Nyt vihdoin tämä suunnitelma toteutui ja niimpä menimme varmaan lähemmäs parin tunnin köpöttelylenkin hiekkateillä. Jippu käyttäytyi vieraassa pihassa, sekä oudoissa maisemissa tosi kivasti. Ei hötkyillyt, eikä jännittänyt juurikaan. Ratsastessa se malttoi kävellä, eikä koittanut ravailla väkisin, kuten se usein jännittyneenä tekee. 

Sillä oli nyt bootsit joka kaviossa. Etujaloissa EF all terrainit (samat kuin talvella, mutta nämä ilman nastoja). Bootsit pysyivät paikoillaan koko lenkin, talvella ne pyörivät jalassa. Takajaloissa oli Ef ultra-bootsit. Nämä ostin käytettyinä ja niissä oli pienet nastat, jotka tunkivat pohjan läpi. Ei ne olleet Jipulla talvikäytössä hyvät, koska bootsiin ei mahtunut pohjallista. Nyt kesätossuina menevät hyvin. Nastat on poistettu ja tossut pysyivät hienosti jalassa kärjet menosuuntaan. Toki nyt mentiin pääasiassa käyntiä. Jutut voi olla toiset reippaaamman lenkin jälkeen...

Tämä yhteismaastoilu pitäisi saada otettua tavaksi. Päivästä jäi tosi hyvä mieli ja uskon, että Jipullakin oli ihan mukavaa, se tuntui luottavan suomenhevosruunaan, joka toimi maastoilukaverina. Lisäksi meitä tuli vielä vieras hevonen vastaan kesken matkan ja jäätiin hetkeksi höpöttämään tutun ratsastajan kanssa ja sen aikaa Jippu malttoi seistä suht paikallaan, joka sekin oli kiva yllätys ja kertoi minulle siitä, ettei tamma kamalasti stressannut. Koska jos jännittää, on vaikea olla paikoillaan. Henkisesti saattoi olla raskas päivä tottumattomalle hevoselle, mutta tästä se lähtee. Ehkäpä voimme jonain päivänä osallistua Jipun kanssa paikallisen hevoskasvatusyhdistyksen kesäkulkueeseen, jos niitä vielä järjestetään...




4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Nää on tälläsiä harvinaisia kuvia, harvoin ratsastan ja vielä harvemmin kukaan on kuvaamassa...

      Poista
  2. Ei muuta kuin seuraavaa kertaa vaan sopimaan, milloin lähdette maastoon! Saa Jippu hyvää itseluottamusta tottuneesta kaverista. Samalla tavalla rutinoituneita maastoheppoja haluan itse käyttää apuna Elkun kanssa maastoiluun totuttautuessa - mekin suunnitellaan jo seuraavaa kertaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tässä jo suunniteltiin josko lauantaina ehtisi seuraavan kerran. On siinä aina se pakkaamisen ja ajelemisen vaiva, vaikka matkaa ei ole kuin kymmenen minuuttia...

      Poista