perjantai 31. elokuuta 2018

Positiivisen vahvisteen (ruuan) suuri voima.

Jipun kanssa aloitettiin keväällä treenit kohti rennonpaa hevosta. Jippuhan alkoi jännittää ratsastajaa ja varusteita ollessaan ratsuttajalla syksyllä 2016. Alkuun sen luultiin johtuneen suusta (sudenhammas ja piikkejä hampaissa), mutta luultavasti tammalla vaadittiin vain liikaa sen tasapainoon ym. nähden, kokeiltiin apuohjia ja se sai jonkin sortin henkisen trauman ja mahahaavan. Tämän reissun jälkeen mahaa paranneltiin seuraavaan kesään saakka.

Jippu on niin utelias ja ahne, että "naksutin" koulutus on sen kanssa tehokasta. Herkkuna käytin eilen kuivaa leipää, porkkanaa ja st.hippolytin pellettejä, joita saimme näytepussin Ratsutarvikkeesta. 
Jipun kanssa aamukävelyllä pellolla.
Kovin vaikeaa on ollut saada hevosta rennoksi ratsastaessa ja viulunkieleksi jännittyneellä hevosella ei ole mukavaa ratsastaa. Meillä on käynyt nyt muutaman kerran kouluttaja, joka taitaa maastakäsittelyä ja positiivisella vahvistamisella koulutuksen. Aloitimme keväällä varusteisiin siedätyksellä ja pala palalta on edetty ihan mukavasti. Kesällä oli parin kuukauden tauko, jolloin en oikein ehtinyt touhuta Jipun kanssa mitään erikoista, kunhan lappasin kakkaa ja ruokin hevosia. Se ei ilmeisesti ole ollut huono asia ollenkaan, sillä eilen Jippu otti monta harppausta, kun kouluttaja taas tuli meitä jelppimään. 

Teemme Jipun kanssa niin, että olemme tarhassa ja hevonen on vapaana ja kaverit siinä vähän matkan päässä ympärillä - mahdollisimman normaali rento ympäristö. Tänään pääsimme siihen pisteeseen, että Jippu antoi laittaa satulan selkäänsä kummaltakin puolelta (tosin vasemmalta se jännittyi aavistuksen (tämä näkyi pään nostamisena), kaksi kertaa se lähti pois kesken tilanteen, mutta ei rynnäten, kuten keväällä pari kertaa kävi. Hevoselle tulee fiilis, että se hallitsee tilannetta, kun se voi poistua paikalta halutessaan ja äkkiä se huomaa, ettei kannata poistua. Jippu tuleekin todella nopeasti takaisin tehtyään pienen mietintä kierroksen. Taukoja on myös tärkeää pitää. Jipun tapauksessa ihmisten on poistuttava aitauksesta, koska J ei muuten taukoja suostu pitämään vaan koittaa kaikella tavalla jatkaa treenejä, jotta saisi lisää herkkuja (tuuppii, tulee viereen seisomaan yms.) Muuten se on aika kohtelias, eikä nypi eikä näyki, turhautuu vain sillä hetkellä, kun kuvittelee, että tehdään jotain kivaa, mutta ihmiset eivät tee elettekään mihinkään suuntaan. :D
Yhtenä päivänä hepoilla oli tälläistä puuhaa.

Keväällä tamma sai myös suitsiessa ikävän sähköiskun, joka sai sen välttelemään pään koskemista ja varsinkin suitsia. Tänään otimme suitset myös treeniin mukaan. Ensin suitsien näkeminen ja kuolainten kilahdus sai Jipun kääntämään pään pois, eikä se heti tullut luokseni. Muutamien toistojen kanssa etenimme siihen, että se hamusi kuolaimia itse suuhunsa. Ensin palkkaa sai siitä, että se tuli luokseni ja kosketti suitsia, sitten pikkuhiljaa palkan sai vasta koskettuaan kuolaimia, sitten kun kuolaimet koskettivat huulia jne...
Jipun kesäkunto
























Eilen kerkesimme monta asiaa, kun kaikki sujui niin rennosti. Kokeilimme myös mitä tamma sanoo, jos pidämme satulavyötä sen mahan alla ja hieman "nostamme" sitä, kuin aikoisi vyötä kiristää. Tämä ei haitannut Jippua yhtään. Lisäksi teimme jo ennalta tuttua selkään nousu harjoitusta, jossa ei siis vielä ole edetty selkään nousuun. Minä menen tarhassa kannolle seisomaan ja Jippu tietää jo, että silloin pitää parkkeerata minun viereeni oikeaan kohtaan niin saa palkkaa. Eli siis siten, että olen satulan paikan kohdalla. Tänään yhdistimme tähän harjoitukseen vielä satulan. Laitoin satulan tammalle selkään sen tullessa viereeni seisomaan ja lopulta myös nojailin satulaan ja vähän "ponnistin" hevosen vieressä, kuin olisin nousemassa kyytiin. Ja Jippu oli ihan lunkisti! En voisi tyytyväisempi olla tähän päivään Jipun kanssa. Selkään menen vasta, kun mikään käytössämme oleva varuste ei aiheuta jännittyneisyyttä hevosessa. Olen tehnyt monta virhettä Jipun kanssa, mutta onneksi olemme voineet aloittaa alusta. Enää tämä hevonen ei lähde kotoa mihinkään koulutukseen vaan kouluttaja saa tulla tänne, jos sellaiseen on tarvetta. 

perjantai 24. elokuuta 2018

Talveen valmistautumista.

Tänä kesänä olisi ollut sään puolesta hyvä kuivattaa vaikka mitä kasveja hevosille talveksi. Olen kuitenkin tässä asiassa (taas) myöhässä ja niimpä keittiössä leijailee vasta nyt nokkosen haju, niiden ollessa uunissa kuivahtamassa. Helteellä olisi voinut kuivua ihan auringossakin? Kuivatin myös ensimmäistä kertaa siankärsämöä. Uunilla kuivatessa lämpö n. 30c, kiertoilma päälle ja puulasta luukun väliin, jotta se pysyy hieman raollaan. Välillä mielessä on käynyt hankkia oikea kasvikuivuri? Onko sellainen hyvä vai turhake?
Tallin vintillä on kerppuja kuivamassa. Koivua, pajua, haapaa jne. Nekin tuli kerättyä vasta viime viikolla, joten toivon että ne ehtivät kuivua ennen syksyn kosteita kelejä, eivätkä homehdu. Kerpuista saa mukavaa puuhaa hevosille lumen ja pakkasen tultua.

Heinätilanne on hyvä. Huh... Viljelijä, jonka asiakas olen ollut monta vuotta lupasi hevosille heinät talveksi, vaikka vuosi onkin ollut haastava kuivuuden takia. Lisäksi sain ostettua kuivaa heinää pikkupaaleissa mieheni sukulaiselta. Ihan mukavaa, kun yleensä meillä on heinät 250kg kanttipaaleissa. Pikkupaaleista on nopea annostella heinät kasseihin. 
Turvetta on ostettava hieman lisää ennen talvea. Viime vuotista on vähän vielä jäljellä, mutta ei tarpeeksi. Olkea on muutama paali jemmassa ja toiveissa olisi saada sitä ostettua vähän lisää. Aikeena on laittaa reiluturve kerros pihattoon ja pakkasen tultua lisäillä siihen olkea päälle. Yksistään turve menee koppuraiseksi.

Suunnitelmissa on myös laittaa hevosten aitaukseen vähän haketta ruokinta-automaatin laatan ympärille ja muutamaan muuhun paikkaan, joissa ruokaillaan. Hepat levittelevät heinää monesti myös laatan ohi. Ensin pitäisi vain vähän kaivaa, jotta sadevedet saa valumaan pois ongelmallisista paikoista. Kaivuria odotellessa...

Aion uusia vielä ennen maan jäätymistä aitauksen kulmatolpat. Minulla on jo hankittuna uudet jyhkeät 3metrin tolpat, sietää upottaa syvälle maahan! Haaste onkin vaan se kuka upottaa ja millä... Aitalangat ovat myös uusimislistalla nyt syksyllä tai viimeistään ensi kesänä.

Näin minä olen valmistellut talven tuloa omalla tallilla. Miten teillä otetaan talvi vastaan?