maanantai 15. huhtikuuta 2019

Yläposkihampaan poisto.

Vuonotamma Myyllä on ollut oikealla yläleuassaan jo jonkin aikaa lohjennut poskihammas (109). Viime kuussa meillä kävi eläinlääkäri raspaamassa hampaita ja nyt hän oli sitä mieltä, että hammasta olisi syytä lähteä näyttämään klinikalle. Aiemmin ohjeena on ollut seurailla tilannetta. 

Hampaan poistoja eivät kaikki klinikat ymmärtääkseni tee. Porvoossa on hampaisiin erikoistunut eläinlääkäri, samoin Hyvinkäällä ja Kangasalla. On varmasti muitakin, mutta näistä kolmesta otin itse hieman selvää ja lopulta matkan ja sopivan ajan saamisen takia valitsin Kangasalan Suinulassa olevan Toosilan Eläinlääkäripalvelun. 

Eläinlääkärin kanssa sovittiin, että tulemme klinikalle, hammas tutkitaan ja varaudutaan jo siihen, että se ehkä täytyy poistaa. Lähdimme klinikalle Myyn ja matkaseuralaisena toimivan  Popin kanssa hyvissä ajoin torstai aamuna ennen seitsemää. Matka kesti hieman vajaan 2h. 
 Toosilassa Myy ja Popi pääsivät karsinoihin odottelemaan, kun juttelimme hetken eläinlääkärin kanssa. Hän tiedusteli onko minulla aikomuksia joskus teurastaa Myy, syystä että tietää minkälaisia lääkkeitä hän voi toimenpiteessä käyttää. Koska minulla ei ole aikomusta omia hevosiani syödä tai syöttää kenellekkään muullekaan, annoin hänelle vapaat kädet käyttää kaikki mahdolliset lääkkeet, jotta Myy ei tunne mahdollisessa toimenpiteessä kipua. Ja lopulta passiin tulikin merkintä ikuisesta teuraskiellosta. 

Seuraavaksi Myy rauhoitettiin karsinassa ja talutin sen toimenpidehuoneeseen, jossa oli pakkopilttuu. Klinikka oli rauhallinen paikka, joka oli tehty eläinlääkärin oman tallin yhteyteen. Toosilassa kaikki hammasoperaatiot tehdään rauhoituksessa seisovalle hevoselle. Eläinlääkäri kertoi kaadettuna tehdyssä toimenpiteessä olevan tietysti enemmän komplikaatioriskejä ja toipumisen kestävän kauemmin. 
Myyn suu tutkittiin kameran avulla. Hammas, jota tulimme näyttämään oli matalampi kuin muut hampaat ja siinä oli kolme avointa juurikanavaa neljästä. Ensin eläinlääkäri heitti, että jospa tämän voisi vielä paikata, mutta röntgenkuva paljasti hampaan juurten olevan aivan haperot ja juuressa olevan tulehduksen. Eli päädyttiin hampaan poistoon. 

Myylle laitettiin kanyyli kaulaan. Sitä nesteytettiin koko ajan, jotta pitkän rauhoituksen tuoma ähkyriski pienenee. Sitten eläinlääkäri alkoi valmistella hampaan poistoa. Tässä vaiheessa minut passitettiin pois. Toimenpidettä ei saanut jäädä seuraamaan. Toimintasuunnitelma oli yrittää ensin ottaa hammasta suun kautta vetämällä ulos, mutta ell. epäili, että se ei välttämättä kestä vaan murenee. Ja niin kävikin. Lähdin ystävän luo kyläilemään ja jonkin ajan kuluttua sain klinikalta väliaikatietoja, että joudutaan siirtymään kirurgiseen toimenpiteeseen. 
Nuoli osoittaa vaurioituneen hampaan juuriosaa.
Kolmen jälkeen sain puhelun, jossa kerrottiin hampaan olevan nyt irrotettu ja  Myyn olevan karsinassa jo hieman virkistyneenä ja kuulemma se hörisi kaikille. 

Eläinlääkäri oli joutunut tekemään tamman poskeen pienen reiän, jossa on nyt yksi tikki. Reiän kautta hammasta oli juurista päin työnnetty jollakin työkalulla ulos kuopastaan pala kerrallaan. Se oli aivan murentunut. Voin vain kuvitella miltä hammas on Myyn mielestä tuntunut. Mitään kipuun viittaavaa en ole sen käytöksestä huomannut ja se on syönyt hyvin koko ajan. Tosiasiassa hampaalle olisi ollut hyvä jo aiemmin tehdä jotakin. Nämä on vaikeita, kun emme osaa lukea ajatuksia. 

Pienen murheen aiheuttaa vielä röntgenkuvassa hampaan juuriston yläpuolella näkyvät "pallukat". Ne nimittäin näkyivät vielä hampaan poiston jälkeenkin uusissa kuvissa. Hammas ja sen juuret on varmuudella saatu pois. Pallukat saattavat olla vain tiivistynyttä kudosta, jolloin ne häviävät itsekseen paineen nyt poistuttua, mutta huonossa tapauksessa ne voivat olla jopa hampaan katkennutta juurta, joka on jäänyt erilleen muusta osasta hammasta tai mahdollisesti poskiontelontulehduksen vanha koteloitunut tulehduspesäke (kukaan ei kuitenkaan tiedä Myyllä olleen poskiontelontulehdusta). Jälkitarkastus on ensi torstaina ja silloin olemme viisaampia, kun eläinlääkäri tutkii miten hampaan jättämä onkalo suussa on alkanut parantua. Nyt siellä on jonkinlainen tulppa estämässä rehun kerääntymisen. 
Hammas juurineen...
Heti kotiin päästyämme Myylle sai antaa ruokaa. Se söikin heti heinää ja heinäpellettipuuroa hyvällä ruokahalulla. Ja käveli vesiastioiden ohi juomaan kuralätäköstä...

Kotihoitona suoritan päivittäin suun huuhtelua letkulla haalealla vedellä ja mittaan ruumiinlämpöä. Tulehduskipulääkekuuri Myyllä on noin 5päivää. Lisäksi on seurattava, ettei poski, kaula (kanyylin paikka) tai silmän vierusta ala turvotella. Silmän vierestä työnnettiin ymmärtääkseni puudutusainetta jonnekin pään sisälle. Puolet naamaa on ajeltu kaljuksi ja samoin vastakkainen puoli kaulaa. Jatkossa tämän poistetun hampaan vastapari alaleuassa kasvaa helposti korkeammaksi, kuin muut hampaat ja sitä on eläinlääkärin mukaan madallettava tämän ikäisellä hevosella puolen vuoden välein. 
Poskessa näkyy tumman läiskän yläpuolella yksi tikki.
Loppukevennys; 
Ähkyriski takaraivossa koputellen seurailin Myyn tekemisiä torstai iltana. 
Tämän nähdessäni sain huokaista helpotuksesta...

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Vettä sataa ja linnut laulaa - taitaa tulla kevät!

Pian on talvi selätetty (toivottavasti ainakin) ja kevät saa tulla. Sunnuntaina oli aika talvinen keli taas illalla. Hevosten tarha on ollut jäinen viimeisen kuukauden, mutta nyt lämpötilan kohotessa taas plussalle tuntuu jää alkavan viimein sulaa. Kohta harmittelen kuraa, ikinä ei ole hyvä! Hah...

Lunta meillä oli hetken ajan runsaasti. Naapurikylässä virallinen mittaustulos taisi olla 60cm, eikä kauas varmaan jääty meilläkään. 
Jippua vähän unettaa röntgenissä 30.1.
Vaikka lunta olikin, silti Jippua vaivasi tammikuun lopussa kaviopaise vasemmassa takajalassa. En tiedä mistä se paiseen kehitti. Aivan jalattomaksi se ei tullut, vaan ontui ensin vähän, sitten hieman enemmän ja kas, sitten paise jo puhkesi kavion takaa. 

Viime vuonna sillä oli kaviopaise toisessa takakaviossa, sekin puhkesi omia aikojaan ja ontuminen loppui siihen. Nyt se liikkui kuitenkin edelleen huonosti, vaikka paise oli selvästi puhjennut. Kiikutin sen klinikalle, jossa kavio kuvattiin. Sieltä ei mitään löytynyt. Loppu tulema oli se, että haavakohta, josta paise oli tullut ulos oli kipeä, kuitenkin paranemaan päin. Onneksi oli lunta ja puhdasta. Samalla klinikka käynnillä ja rauhoituksella otettiin myös hiekkakuva suolistosta. Ei hiekkaa! Jes! 
Siskoni kanssa maastoilemassa pari viikkoa sitten. Minulla Herra Ruuna lainaratsuna.
Hevosten viime aikainen liikuntakin on ollut aika vähäistä, koska jäätä oli hetki sitten kaikkialla. Jipulle ei oikein voinut bootsia laittaa tuohon kipeään koipeen, eikä jäätikölle ole tehnyt mieli perinteisin hokkikengin varustetun Myynkään kanssa hirveästi lähteä. Nyt tuo meidän hiekkatie on jo onneksi sulanut ja alkaa olla houkuttelevaa taas lähteä lenkkeilemään.
Ihmettelinkin hetken, kun juoma-astioista ei vesi huvennut...
Helmikuun alussa tapahtui jotain traagista, melkein 8vuotta palvellut sopivasti kulunut aubiose luovutti...
Jouduin ostamaan uuden, eikä se ole ollenkaan niin käteen sopiva kuin vanha!

 Helmikuussa syötin hevosille yrttivalmisteita loishäätöön vajaan viikon kuurit. Nämä sisältävät mm. laventelia, lipstikkaa, karpaloa, hamppua, appelsiinia, piparminttua ja kehäkukkaa... Teollisen matolääkkeen olen antanut 1-2 kertaa vuodessa. Kerran vuodessa olen yleensä tutkituttanut lantanäytteet. Se on tältä talvelta vielä tekemättä.

Kesä suunnitelmat ovat vielä aivan auki, laitumelle menemiset, mahdolliset kurssit tai valmennukset. Haluaisin kovasti istuntatunnille kesän aikana! Nyt nautitaan vähitellen lisääntyvästä valosta ja sulavista ratsastusreiteistä. 

18.2.19 Myyn kanssa auringonlaskulenkillä

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Puolivuosittainen hammashuolto

Olen jo pitkään raspauttanut hevosten hampaat puolen vuoden välein. Nyt väli ei aivan ollut kuutta kuukautta, koska Jipulla oli rokotus menossa vanhaksi ja halusin hoitaa sen samalla.

Jipun suussa kaikki oli hyvin alkavaa kariesta lukuun ottamatta. Hieman tasoitettiin teräviä reunoja. Eläinlääkäri väläytteli, että seuraava raspaus voisi olla vasta vuoden kuluttua, mutta en tiedä mahdanko venyttää sitä kuitenkaan niin kauas, koska näillä muilla ei niin pitkää väliä voi kuitenkaan pitää. 

Jipulle ell. suositteli suun huuhtomista päivittäin karieksen ehkäisyn takia. Tämä on asia, joka minun pitäisi ottaa haltuun. Eli opettaa Jippu siihen, että truutan kanssa veden suuhun työntäminen olisi helppo ja kiva juttu...

Popillakin on ikäänsä nähden edelleen hyvä purukalusto. Kulumaa hampaissa on, eikä niitä voi enää kovin reippaalla kädellä tasoitella, mutta terävämpiä kohtia tietenkin. Kahdessa hammasvälissä oli rehukertymää. Muutamassa hampaassa on halkeamalinja ja kahdessa kariesta. Kolmen hampaan ulkoreunoilla oli vähän hammaskiveä. 

Taas sai huokaista helpotuksesta, koska jännitän aina poni mummon (kesällä 29v) hammashoitoa etukäteen. 

Myyn raspausta odotin kiinnostuneena, koska sillä on ollut jo pidemmän aikaa suussaan lohjennut yläposkihammas, jota on tähän asti seurailtu raspauksien yhteydessä. Nyt eläinlääkäri oli sitä mieltä, että hammas on poistettava, tai ainakin annettava klinikan arvioitavaksi. 
Myyn hammaskalustosta tasoiteltiin muutamia teräviä reunoja, muutamassa hampaassa lohkeamalinja, kolmessa hampaassa alkavaa kariesta. Lisäksi tuon aiemman mainitsemani lohjenneen hampaan vastapari on korkea, koska lohjennut hammas on matala, joten tuota korkeaa hammasta tasoitettiin jonkin verran. 

Ensi kuussa menemme näillä näkymin näyttämään Myyn suuta eläinlääkärille, joka tekee vaativampia hammashommia.
Kaverit "heräämössä".
Kaikki hevoset olivat rauhoitettuja suun hoidon ajan. Eläinlääkäri kuuntelee sydäntä samassa yhteydessä. Myyllä sydämen syke oli nyt epäsäännöllinen. Se ei kuitenkaan ollut este rauhoitukselle. Popilla oli myös kerran klinikalla samaa vaivaa, mutta viime kerroilla sydäntä kuunneltaessa se on lyönyt säännöllisesti. Tiedä sitä sitten mistä moiset poikkeavuudet johtuvat?

lauantai 26. tammikuuta 2019

Flex horse hoof boots


Jippu on kengätön ja toivon voivani sitä myös ilman rautakenkää pitää. Viime vuosina olen ostellut sille bootseja, hevosen lenkkareita. Lähinnä Equine Fusion-merkkisiä. Takajalkoihin ne eivät ole kuitenkaan sopineet vaan pyörivät Jipun kavioissa.

Lukiessani uusista Suomessa suunnitelluista ja valmistetuista Flex horse bootseista kiinnostuin heti. Materiaali (thermo plastinen uretaani) on pehmeää ja joustavaa. Tossuissa ei ole kangasta tai muutakaan materiaalia, joka imisi vettä, mikä on mielestäni iso plussa. Olisin joskus halunnut Jipulle scoot bootsit (niissäkään ei ole kankaisia osia), mutta ne eivät sopineet sille. 

Tilasin siis kaksi kappaletta näitä uusia Flex horse bootseja Vainikan aitasta. Sieltä haluttiin vielä varmistaa koko (näitä saa tällä hetkellä ilmeisesti kolmessa erikoossa), joten lähetin vielä perään kuvat Jipun kavioista mittanauhan kera. Valitsemani koko oli oikea ja bootsit ja 20kpl lisävarusteeksi ostamiani nastoja tulivat jo seuraavana päivänä siitä, kun paketti oli postitettu. Tosi nopeaa! 


Ei muuta kuin sovittamaan. Ohjeissa kehotetaan sovittamaan hedelmäpussi hevosen jalassa ja pahvi tai muu suoja lattialla, mutta minä olin sen verran varma, että kyllä ne Jipulle jalkaan menee, etten tehnyt sen suurempia suojatoimenpiteita. Puhdistin vain kaviot hyvin. Siinä vaiheessa, kun lenkillä huomaa toimivatko bootsit hevosen kavioissa vai eivät, on palauttaminen jo myöhäistä joka tapauksessa. 

Bootseissa on kaksi kiinnitys remmiä, toinen vuohisen ympärillä ja toinen tulee jalan takaa päkiäisten yli. Remmien kiinnitys tapahtuu niin, että bootsissa on "nastat" ja remmeissä reijät, joista nastat painetaan läpi. Minun oli hieman hankalaa saada remmit kiinni, mutta luulen sorminäppäryyden ja tekniikan kehittyvän kyllä jokaisella pukemiskerralla. Jippu onnistui polkaisemaan toisesta bootsista sisäreunalta yhden nastan poikki, kun olin ilmeisesti liian hidas pukija, mutta näitä saa ilmeisesti varaosina. 

Vuohisen suojana on neopreenia ja muutenkin bootsit ovat yllätävän pehmeän tuntuiset. Sain ne muutaman yrittämän jälkeen jalkaan ja kiinni. Mielestäni koko on hyvä Jipulle. 
Ihana sää. Etujaloissa ef-all terrain popot.
Kävimme testikävelyllä ihanassa aurinkoisessa säässä tiellä ja pellolle auratulla radalla (silloin ei ollut vielä ihan näin paljon lunta). Bootsit pysyivät hienosti paikallaan! Eivät pyörineet vaikka Jippu otti muutamia rivakampia raviaskelia huomatessaan naapurin hevoset. Eli hyvältä näyttää! Tämän enempää ei ole vielä ehditty testailla. Näin hyvillä lumikeleillä on käyty kävelyllä paljasjaloin! 

Lisää käyttökokemuksia myöhemmin lisää... Olen muuten ihastunut näiden lenkkareiden väriin. Punaiset on aika hienot! :)
Kävelyn jälkeen bootsit edelleen suhteellisen suorassa.

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Vuoden 2018 menot.

Yllä oleva kuva edustaa tätä vuotta, tätä päivää. Oli muuten hieno sää maastoilla, palataan kuitenkin viime vuoteen sillä laskeskelin tuossa, että viime vuonna minulla on mennyt hevosiin rahaa yhteensä n.6600e. Tässä summassa on tosin mukana myös meillä hoidossa olevan ruunan syömät heinät ja kivennäiset ja sen käyttämä kuivike, joten niiden osalta on ajateltava kulutus ja summa sen mukaan. Meillä asusti tammi-syyskuun kaksi hevosta ja shettis. Loka-joulukuun kaksi hevosta, shettis ja alle 148cm hevonen.

Heinät 2018 
= 2101e
Meillä on syöty koko vuosi kuivaa heinää. Kesällä vähän laidunta myös, mutta koko ajan on käytössä ollut myös kuivaheinä. Heinän hinta nousi vähän nyt syksyllä verrattuna viime talveen. 

Kuivikkeet 2018
=375e
Käytössä on turve, jota meille tulee irtokuormina tutun kautta iso määrä kerralla. Tämän lisäksi talvella on käytössä olkea kylminpään aikaan. Tänä syksynä oli jäljellä edellisenä syksynä ostettua olkea.

Eläinlääkäri 2018
=632e
Tässäkin pärjättiin vähällä tällä kertaa. Summassa on mukana raspaukset kaksi kertaa vuodessa, rokotukset, Popin silmän hoito ja Popin ähkyhoito.

Kivennäiset 2018
=319e
Koko vuoden käytössä on ollut St.Hippolytin Gemüse Kräuter mineral. Lisäksi summassa on mukana muutama kivennäisnuolukivi.

Lisäravinteet 2018
=551e
Tässä summassa on mukana psylliumit, yritit, vitamiinit, suolakivet ja muut lisäravinteet. Täysrehuja omat eläimeni eivät syö, eivätkä kauraa ainakaan tällä hetkellä. 

Kavionhoito 2018
=703e
Tämä pitää sisällään Jipun ja Popin vuolut ja Myyn kengityksen sisältäen kengät. Popin kavioita vuolen myös itse, joten ammattilainen vuolee sen vain joka toinen kerta. 

Bootsit 2018
=509e
Kengättömyyden kanssa käsikädessä kulkevat bootsit, jos mielii harrastaa säässä kuin säässä. Jipun kanssa ollaan vasta etsitty niitä THE bootseja. Huti ostojakin on tullut, mutta mitään en ole vielä raaskinut pistää eteenpäin, jos kuitenkin tarvitsee... On ostettu muutaman käytetyt Equine Fusionit ja joulukuussa upouudet flex horse bootsit, jotka vaikuttavat lupaavilta. Niistä myöhemmin lisää. 

Varusteet ja tarvikkeet 2018
=noin 250e
Olemme selvinneet viime vuoden ilman mitään sen suurempia varustehankintoja. Tuossa summassa on yksi loimi ja monenmoista tarviketta huulipuristimesta harjojen kautta heinäverkkoon.

Aitaustarvikkeet 2018
=602e
Minun piti uusia aitausta tänä syksynä, mutta se sitten jostain syystä jäi ensi kevääseen. Ehdin jo kuitenkin hankkia uutta aitalankaa, kahvoja, uusia tolppia (tavallisia + järeät kulmatolpat) ja aitatesterin.

Koulutus 2018
=300e
Tässä summassa on ne kerrat, kun meillä kotona on vieraillut kouluttaja. Muita kursseja joilla olen ollut ei ole tähän laskettu.

Tässä pieni erittely oman tallini menoista. Tästä varmasti on jotain jo unohtunutkin, eikä tässä kirjoituksessa ole eritelty joka euroa, vain nuo suurimmat. (Lisänä esimerkiksi talliin asennettu vesivaraaja ja hana 500e, joka tosin on tuossa loppusummassa mukana...)
Vakuutukset uupuvat loppusummasta jostain syystä; Jipulla on vakuutus n. 300e vuosi ja trailerilla on vakuutuksensa n. 150e vuosi.




sunnuntai 13. tammikuuta 2019

"Tee se itse"- heinäautomaatti

Ruokintahommat menivät vähän uusiksi, kun Myy syksyllä muutti meille. Hevoset olivat siihen asti syöneet 4h välein eli kuusi kertaa vuorokaudessa, joista kolme kertaa heinä tipahti NeroFeeder-automaatista, joka pudottaa kaksi kasaa kerralla. Jippu, Herra Ruuna ja Popi ovat syöneet automaattiheinänsä niin, että Popi on ollut jommankumman isomman kanssa samalla kasalla. Näin on myös rajoitettu hieman shettiksen saamaa ruokamäärää. 

Myyn liittyessä laumaan oli kuitenkin selvää, että automaatin tiputtamat kaksi kasaa ei riitä kolmelle isolle, vaikka Myy onkin mielestäni todella sopuisa ruokailija. Jippu taas ei ole. Myy oli hetken aikaa lauman pomo, silloin ne mahtuivat Jipun kanssa samalla heinäkasalle, mutta nyt Jippu on ottanut johtajatamman paikan takaisin itselleen ja hän ei muita omille heinilleen juuri huoli (paitsi Popin välillä). 
Tässä automaatissa on siis kolme hyllyä, se on osittain jämävanerin paloista, siksi eri värejä.
Budjetti ei tällä hetkellä riitä toisen NeroFeeder-automaatin hankintaan, joten mieheni askarteli Neron kaveriksi heinäautomaatin vanerista, autonkeskuslukon moottoreista ja digitaaliajastimista, siis perinteinen "tee se itse-versio", joita ihmiset ovat tehneet. Automaatti pelaa oikein hyvin, paremmin kuin odotin. Ainoa ongelma, josta kärsimme on, että verkkokauppa.comin digitaaliajastimet eivät pysy ajassa. Kaksi kolmesta ajastimesta nollaa itsensä välillä ja hävittää ajastuksen. Ei se iso homma tietysti ole laittaa niitä uudelleen aikaan, mutta eihän niiden kuuluisi tällä tavalla nollautua... 
Nero on hieman likainen...

Nyt automaateista putoaa kolme kasaa ja Popi ruokailee Myyn tai ruunan kanssa samalta kasalta. Jouduimme tekemään Neron ja itse tehdyn automaatin väliin pienen aidan pätkän, koska Jippu ahneena ja ovelana tammana alkoi pysäköimään itsensä niin, että se söi toisesta kasasta ja sen pylly oli toisen kasan päällä, joten se sai syötyä kahdet heinät, kun muut eivät uskaltaneet mennä sen takajalkoihin syömään. 

Sähkö automaateille tulee vielä johtoa pitkin, joka on ripustettu puihin. Syksyllä, kun tarhaa kaiveltiin upotettiin maahan maakaapeli, mutta se odottaa tallin seinällä vielä sähkömiestä, joka kytkisi sen tallin sähkötauluun. Nerossa on akku, mutta uusi tekele tarvitsee jatkuvan virran. Neron akkua lataa ylläpitolaturi, joka sekin toki on koko ajan päällä.
Kotona ollessani jaan heinät lumen päälle pieniin tuppoihin tarhan ympäri.

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Lunta!

Eilen meillä satoi reilusti uutta lunta! Vanhaakin oli vähän, mutta nyt alkaa jo näyttää talvelta. Aivan ihanaa, toivottavasti tämä valkoinen hanki pysyisi maaliskuulle saakka maassa. Vaikka aika huolestuttavalta näyttää, pian on taas luvattu  plussakeliä...

Hevosissa tuntuu olevan virtaa lumen ja pakkasen myötä. Päästin ne tänään minilaitumeen ja ei tarvinnut kuin pari kertaa maiskauttaa niin silloin lähti. Juoksemisen iloa riittä hetkeksi ja sen jälkeen olikin mielenkiintoisempaa kaivella vanhaa ruohoa lumikinoksen alta.