keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Kentällä Myyn kanssa

Maasta ratsastusta
Viime lauantaina kävimme Myyn kanssa ensimmäistä kertaa lähikentällä ratsastusmerkeissä. Emme ole kentällä yhdessä olleet, paitsi Myyn vanhassa kodissa viime syksynä. Silloin Myy liikkui kentällä tahmeasti, aivan eri tavalla kuin maastossa. Lauantaina ei ollut tietoakaan tahmeudesta tai muusta liikkumishaluttomuudesta vaan ratsu oli sopivan energinen. Johtuiko tämä sitten hammasremontista, uudesta paikasta vai siitä, että olemme tutustuneet paremmin...? Hieman tamma oli huolissaan uudesta paikasta ja hirnui välillä, mutta muuten oli oikein toimiva kukkahackamorella. Maastoon en oikein tohdi ilman kuolaimia lähteä, kun ruohon himo on niin valtava. Kentälläkin Myy pääsi muutamaan kertaan viemään meidät kentän laidalle ruohomättäälle. 

Teimme alkuun hieman "maasta ratsastusta", eli kävelin viereillä ohjat kädessä ja kokeilin toimivatko kuolaimettomat suitset toivotulla tavalla. En ole vielä erityisen taitava tässä maasta työskentelyn lajissa, mutta harjoittelemalla kai tuon oppii. 

Oli kuuma päivä. Onneksi tuuli jonkin verran. Se viilensi ja ötökät eivät olleet kiusana. Ratsastin pääasissa käynnissä osittain kuumuuden takia, mutta myös pitääkseni hevosella fiiliksen, että kentällä on rentoa ja mukavaa näin ensi vierailuksi tällä hiekkalaatikolla. Vähän ravattiin, siitäkin jäi kiva olo, että poni oli kuulolla vaikka hirnui välillä tähyillen tallin hevosia. Ei kaahottanut, eikä yrittänyt ravista kuskata meitä ruohoapajille. Toki Myy sai myös muutaman luvallisen tauon, jolloin sai syödä aidan alla kasvavaa ruohoa. 

Oli ihanaa saada myös nämä kuvat (että kiitos vaan Ninalle kuvaamisesta!). Kuvista nään hyvin sen, minkä myös tiedän ja välillä tunnen selvästi,  mutta sitä on hankala yksin korjata, nimittäin tuo minun ratsastusasento. Istun "yliryhdikkäästi" vähän myös takakenossa. Selkä on notkolla ja vaikka tiedän tämän, en ole sitä saanut korjatuksi. Ratsastustunneille ja varsinkin istuntapainotteisille olisi kova hinku ja tarve, mutta vielä on löytämättä se opettaja, joka tänne peräpelloille saataisiin säännöllisesti tulemaan. Toki voisihan ponin kanssa alkaa käydä jossain kauempana, mutta helpointa olisi olla tässä tutulla kentällä lyhyen matkan päässä kotoa. 

Halusin pehmustaa ketjun, joka näissä hackamoreista lainatuissa remmeissä on leuan alla. Ainut pieni pehmuste joka minulla oli, on tuollainen tipunkeltainen karva... :D Kaveri totesi, että "ihan kuin sillä olis koko ajan voikukka suupielessä".

Tauko!

Ravia. Tästä näkee hyvin "yliryhti" istunnan...
Pääsin ratsastamaan myös ihanalla Stellalla, joka on Jipun ikäinen (ja näköinen) islanninhevostamma ja myynnissä. Jos olet issikkaa vailla, niin tässä olisi kiva ja seurallinen tyyppi vailla omaa ihmistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti